Finnland - Paddler A4 / 8

Julkaistu: 1933

Taiteilija: Arnold Neumann (1895–1979)

Koko: A4 (210 x 297 mm)

Painettu Suomessa.

Juliste pakataan käsin muovitaskuun, tukena on 2 mm:n paksuinen ruskea pahvi.

Paperi: Korkealaatuista Munken Lynx Rough 150 g. Paperi täyttää Joutsenmerkille asetetut vaatimukset.

Taustaa:

Jo vuonna 1915 Matkailijayhdistyksen puheenjohtaja ehdotti, että oli aika ottaa esiin vanha, hyvä kanootti ja lähteä tutkimusmatkalle Suomeen. Mutta vasta 1920-luvun lopulla alettiin ulkomaisille turisteille mainostaa esitteiden ja julisteiden avulla loputtomia matkailumahdollisuuksia, joita Suomella todellakin oli (ja on) tarjottavana. Katseet suunnattiin Saksaan, josta arveltiin löytyvän suurta kiinnostusta.

Mitkä sitten olivat Suomen valttikortit?

Hiljaisuus, aavat lakeudet, järvet, koskemattomuus...

Nyt piti levittää tietoa luonnonkauniista reiteistä ja tietoa soveltuvista teistä, poluista, vesireiteistä, leiripaikoista sekä sallituista nuotiopaikoista.

– Toivon, että jonakin päivänä voimme nähdä näiden leirintäreittien levittäytyvän verkon lailla koko maahamme, jotta halukkaat omien mieltymystensä mukaan voivat vaeltaa maamme halki etelästä pohjoiseen, lännestä itään, Matkailijayhdistyksen johtaja Wolter Stenbäck sanoi eräässä haastattelussa vuonna 1935.

1930-luvun lopun esitteessä lyödään rumpua samasta asiasta:

”Lukuisat mahdollisuudet tämän urheilun harjoittamiseen eivät vielä likimaillekaan ole tutkitut. Teltan ja eväspussin kera sekä suomen kielen parlöörin avulla voi jopa ulkomainen kanotisti täällä selvitä ja saa kulkukelpoisista vesistöistä kyllänsä. Hän voi ajan ja voimien salliessa matkata kulkuvälineellään koko Suomen halki.”

Kortin luoja on saksalaissyntyinen Arnold Neumann, joka oli muun muassa FÅA:n mainososaston johtaja. 1930-luvulla hän oli myös yksi voimahahmoista ulkomailta Suomeen saapuneen turistibuumin takana.

Sujuvan ruotsin, saksan ja venäjän kielen taitonsa avulla hän oli luonut verrattoman kontaktiverkoston maissa, jotka olivat tärkeitä Suomen turismille. Hänen suuri intohimonsa oli melonta, ja hänen itse kuvittamiensa esitteiden ja julisteiden avulla ”vesireittejämme alkoivat kansoittaa ulkomaiset kanotistit”, kuten onnittelupuheessa hänen viisikymmenvuotisjuhlissaan vuonna 1945 sanottiin.