Oli alkuvuosi 2019 ja olin juuri muuttanut takaisin synnyinseudulleni Saimaan äärelle.
Takana oli muotoilun opinnot Hämeenlinnassa ja tekstiilisuunnittelijan työt Helsingissä.
Tunsin, että olen jonkin uuden äärellä, mutta en vielä tiennyt mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Kun palasin kotisedulleni, huomasin hakeutuvani aina eräälle rannalle, jossa auringonlaskut ovat kauneimpia koskaan näkemiäni.
Tälle rannalle palasin ilta toisensa jälkeen ihailemaan auringonlaskuja ja aistimaan raikasta ilmaa.
Hengittämään.
Toinen inspiraation lähde löytyi lapsuuden kotini puutarhasta.
Kukkien tuoksu, kiireettömyys ja ympärillä oleva kauneus sai sisälläni läikähtämään.
Muistikirjani alkoi täyttyä koruideoista ja syntyi Never Too Lake.
Melkein kuin itsestään.
Sisintä kuuntelemalla, pysähtymällä ja fiilistelemällä. <3